Anteeksi, sepustukseni on pitkä.
http://www.palsite.com/slc9ovi.html
.
SONY SL-C9E OLI LIIKKUVAN kuvan [sisälsi kameraliitännän] tallennus- ja toistolaitteena mainio. Markoissa noin kymppitonnin laite, noin kympin toiminnoilla, varustelulla ja kuvanlaadulla. Ja viitosen audiolla.
Olikohan loppuvuodesta 1982. Tutulta kodinkonekauppiaalta sain kokeiltavaksi kotiin. Ja se oli kerrasta play it for keeps, etenkin kun sain listahinnasta lähes kolme tonnia alennusta.
Ysiäisen toimintojen nopeuden sekä runsauden ja erinomaisen kuvanlaatunsa rinnalla, aikalaisensa VHS-nauhurit tuntuivat milteipä säälittävän hitailta, kömpelöiltä ja äänekkäiltä.
Ja esimerkiksi urheilusuoritusten yksityiskohtia SL-C9E:llä oli ilo katsella, jokseenkin virheettömien hidastus- sekä pysäytyskuvien ansiosta. Ei tietoakaan bleedingistä, häiriöraidoista, varjoista tms.
.
SL-C9E:N ÄÄNENLAADUSTA valitettavasti ei voinut sanoa samaa. Sofistikoituneempaa versiotaan SL-C9ES stereovirittimellä, en tiedä toiko Helectron sitä edes Suomeen, sillä television stereolähetyksethän alkoivat Suomessa vasta 80-luvun lopulla.
Jotenkin paradoksaalinen oli audioltaan, SL-C9E. Monoviritin, mutta kaksiraita- eli stereonauhuri mm. RCA- ja mikrofoniliitännöillä sekä äänen dubbausmahdollisuudella, kummallekin ääniraidalle erikseen. Mutta se äänenlaatu.
Hifi-vahvistimeen liitettynä, SL-C9E:n 50-10.000 Hz:n taajuusvaste ei ollut mitään juhlaa:
tonnin stereomankan audio, kymppitonnin videonauhurissa.
Jotta harmitus videoäänen laadusta olisi ollut maksimaalinen, samassa laiteläjässäni seisoi Sonyn kasettidekki TC-K81... Miksi Sony ei ollut videoittensa lippulaivassa parempaan audioon pystynyt?
SL-C9E:henhän tosin sai lisävarusteena digikonvertterin, jolla audionsa sai muunnetuksi periaatteessa DAT-nauhuritasoiseksi. Ja minun on myönnettävä, etten muista, minkä tasoiseen audioon 80-luvun alkupuolen parhaat VHS-nauhurit ylsivät.
Kuvanlaadun sekä käytettävyyden osalta joka tapauksessa, käsittääkseni meni vuosia, ennen kuin "edes" VHS-formaatin kaiketi isä, JVC, ylsi samaan.
En mm. enää muista, mikä oli Salora-brändätty VHS-hifivideo, jota 80-luvun lopulla kollasin:
nauhoittamansa kuvan toistolaatu oli jokseenkin surkea SL-C9E:hen verrattuna. Jopa 90-luvun puolivälissä ostamani testimenestyjä-JVC-hifin nauhoituksensa toistokuva oli epäterävämpi kuin SL-C9E:n.
.
TOIMINNOILTAAN NOPEA SL-C9E:n nauhamekanismi ajan myötä ilmeisesti kostautuikin. 5...15 vuoteen hajosi kasetin latausmekanismi kolmesti, vaikka laitetta käytettiin varovasti ja sille syötettiin vain ns. laatunauhoja. Viitisen ja risat vuotta sitten myin raadon muistaakseni 300 eurolla, ja sittemmin olen harmitellut, kun myin:
kolmisen sataa Betamax-nauhaa [Maxell, Sony] jäi seisomaan komeroitteni perukoille.
Mutta eivät ne ole vankempia olleet kumpikaan JVC-hifivideoistanikaan. Molemmista meni noin 5 vuoden iässä latausmekanismi, varovaisesta käytöstä ja laatunauhoista huolimatta.
.
EN SIIS PYSTY hehkuttamaan Sony-Betamaxin kestävyyttä. Silti, pitkälle 80-luvulle ihmettelin, miksi monet valitsivat nauhurikseen VHS:n, joka oman tuolloisen kokemani mukaan oli ajansiirtolaitteena sekä käyttöliittymänä kehnompi formaatti kuin Betamax.
Lähinnä kai vuokravideotarjonta nujersi Betamaxin Euroopassa paljon nopeammin kuin käsittääkseni esimerkiksi USA:ssa. JVC, Grundig ja Philips taisivat kompuksellaan olla päällimmäiset päsmärit, jotka käsittääkseni vuokravideotarjonnan osaltakin lobbasivat suurten leffatuotantoyhtiöiden suuntaan.
Omista, uusina ostamistani videonauhureista kestävin on ollut VHS-kolmipäävideo Salora 813, jossa on Akain koneisto. On muistaakseni 80-luvun lopulta, ja hengissä yhä, kertaakaan vikaantumatta. Yhtälailla vankka on ollut Sanyon koneistolla Salora VCR 624, mutta tuo halpis-VHS taitaa olla jo 90-luvun puolelta.
-is-
EDIT//lisäys:
Näitä on, muuten, videonauhureita[kin] yllättävän niukasti dokumentoitu mm. radiomuseum.org:iin.
Omasta mielestäni näitä[kin] tulisi dokumentoida, sillä "radiohistorian" käsite koko ajan lavenee laitesektori laitesektorilta, ja viimeistään parin, kolmen kymmenen vuoden kuluttua jonkin laitemallin markkinaantulosta internet alkaa olla tulvillaan kukamitähä-kyselyitä sekä disinformaatiota.
Radiomuseum. org:n osalta tosin en tiedä, onko tuolla yhä vallalla käytäntö
"maksa, niin saat dokumentoida netiin muidenkin iloksi".
-sama-