Markus Hautaniemi kirjoitti 21.05.2014 klo 23:53:34:
Oliko lähettimiin mitenkä paljon varaosia asemalla, jolla työskentelit?
Asemalla oli kattava varaosavarasto. Radio & tv-lähettimiä varten lähetinhallin kaapeista löytyi mm. kaikki lasitavara pääteputkia myöten, tasasuuntaajat ja virtalähdepuolen konkkia ja vastuksia - tavaraa jonka kokemuksesta tiedettiin olevan vikaantumiselle altista, Yle oli käyttänyt samanlaisia RCA/NERA-lähettimiä -70 mennessä jo kymmenkunta vuotta.
Lisäksi kaapissa oli tv-kuva-/äänilähettimen ja ulan viimeisten vahvistinasteiden kytkentäkonkkia, jotka vikaantuessaan miten sen nyt sanoisi "lakkasivat olemasta", olivat kirjaimellisesti mallia "Lewis". Kaikki käytetyt mutta vielä jotenkuten toimivat vanhat putket alkaen 4CX250A :sta ja siitä ylöspäin mukaanlukien linkkien klystronit ja TWT :t pantiin talteen "romuvarastoon" ja niiden kyljessä roikkuvaan lappuun kirjattiin käytöstä poistopäivä, syy ("huono emissio"..) ja lähettimen/linkin huoltopäiväkirjasta katsotut käyttötunnit. Vain siitä syystä että "jos joskus tarvittaisiin", olis pakkorako eikä uutta siihen hätään saisi. - Tuo kertomani 1970 juhannusaattoillan ula kakkosen anodimuuntajan jysähtämisen jälkeen todettu vääräntyyppinen varamuuntaja oli kyllä jonkun miespuolisen henkilön inhimillinen munaus. Linkkiverkon laitteisiin oli myös muita tarvittavia eksoottisia metallikuorisia mustia putkia (C3g, CCa, D1a, D3a :t ja muut niiden kaverit) ja varaosia edellämainittujen klystronien ja kulkuaaltoputkien lisäksi.
Tarkoitus oli että radioasema olisi omavarainen tilanteessa kuin tilanteessa. "Mahdottomat tapaukset" niinku Ylläksen maston kaatuminen olivat tietysti asia erikseen mutta kaikille tärkeille laitteille oli varalaitteet ja -yhteydet. Mm. tuo valvomon ohjauspöytäkin olisi ollut mahdollista ohittaa ja käyttää systeemiä suoraan lähetinhallin ristikytkentäpaneelista, siitä samasta jossa oli se tarkkuus-offset-laite. Kaikkia lähettimiä pystyi käyttämään suoraan niiden naamataulusta, ei siihen puoli kerrosta korkeammalla olevan valvomon härpäkkeitä tarvittu.
Tuon UHF-NECin varaosavarastosta minulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, sehän saatiin lopulliseen ajokuntoon vasta pari viikkoa sen jälkeen kun olin lähtenyt Tekuun neljättä vuotta opiskelemaan. Joitakin moduleja kaapissa oli, mahdollisesti jokin NECin suosittelema "recommended spare parts kit" ja siihen kuului japanilaisen kokoisen klystronin vaihtovaunu ja 200cm x 80cm x 80cm puulaatikossa maannut "varajapanilainen", NEC 1AV61 (vai mikäsenytoli) resonaattori-klystroni jonka Vermasvuori, Ala-Kihniä and The Boys olivat valmiiksi virittäneet ja koestaneet kuvapääteasteelle sopivaksi. NEC oli miettinyt homman valmiiksi, laatikon kansi ja toinen pääty olivat avattavia ja se sumopainijan näköinen punainen 100 kg hyvinsyönyt kaveri makasi lootan sisällä olevissa johteissa pitkällään siten ettei tarvinnut paljon voimaa käyttää vetääkseen sen vaihtovaunuun. Minulla on valokuvia mutta missä...?