Minun komponenttihankintani alkoivat  Jämsässä olleen Juvenin liikkeen radiohuollosta kideilmaisimella. Juven edusti Philipsiä, mutta korjasi myös muita merkkejä. Huoltomies oli avulias joskin kerran kieltäytyi myymästä minulle (koulupojalle) Philipsin transistoriradion välitaajuusmuuntajia koska ne ovat niin monimutkaisia. Sisuuntuneena tein itse välitajuusmuntajat modifioimalla kelat vanhasta paristoputkiradiosta ja sain tehdyksi OC44, 2 x OC45, 2 x OC71 ja 2 X OC72 transistoreilla pitkäaalto - keskiaalto matkaradion.

Kävin näyttämässä sitä huoltomiehelle tekosyynä päätetransistorien emitterivastuksen arvon tarkistus koska se oli itse tehty lankavastus. Sen jälkeen sain ostaa mitä vain ja sain hieman ekstraa mukaan.

Myöhemmin tilasin komponentteja Elektrofotosta ja Radio mikrosta. Nykyään Partco ja Uraltone ja Funk Amateurin nettikauppa sekä ebay ovat pääasialliset hankintalähteeni.

Bebekistä minulla on vaihtelevia kokemuksia, kerran ostin Lahdesta Bebekiltä Elektorin ASCII näppäimistön tyhjän piirikortin ja siihen tulevat komponentit. Koottu näppäimistö ei toiminut, syynä oli se, että näppäinkoodit sisältävä PROM-piiri oli tyhjä! Elektorin lehden artikkelissa oli listaus tarvittavasta sisällöstä. Kotitekoisen PROM-polttolaitteen avulla ohjelmoin bitti kerrallaan piirin ja sain näppäimistön toimimaan. Bebekin komponentit ovat ilmeisesti teollisuuden ylijäämä / hylkytavaraa, joten on syytä mitata ne ennen käyttöä. Joukossa on myös laatutavaraa.

Eero

Teollisuuden ylijäämä voi olla ihan hyvää tavaraakin. Elektrolyyttikondensaattorit sellaisesta erästä jättäisin kuitenkin hankkimatta. Aidot aksiaalitantaalit on asia erikseen ja polkot yms. Taannoin tuli hankittua varsinkin elektrolyyttikondensaattoreita Digikey nimisestä verkkokaupasta suomalaisen välittäjän kautta. Tämän komponenttimyyjän valikoima on tietääkseni maailman suurin. Tuotteiden laatu on erinomaista. Sama koskee ostamieni elektrolyyttikondensaattoreiden ikää. Sekin on hyvällä tasolla. Kun tämä suomalainen välittäjä lopetti; jäi Digikey:lta ostaminen siihen.

Isoilla yrityksillä Suomessakin on ollut tapana suorittaa komponenttien laadunvalvontaa ja laittaa kieltolistoille jopa komponenttivalmistajia tai ainakin määrättyjä tuotantoeriä tai komponenttityyppejä. Suomessa esim. Nokia ja Mobira on tämmöistä tehnyt ja on esim. Mobiran huoltotiedotteissakin näkynyt mainintoja huonoista piirityypeistä yms.

En tiedä sitten onko esim. Saksassa käynyt niin, että tämmöisiä normaalikäytännön mukaan hävitettäviksi tuomittuja eriä on päässyt markkinoille, joilta sitten jotkut ovat ottaneet niitä jälleenmyyntiin?

Emme 80-luvulla ainakaan uskaltaneet työkäyttöön ammattielektroniikassa ostaa Bebekiltä mitään sen jälkeen kun oli havaittu viallisia mikropiirejäkin. Niiden vaihtamisen kustannukset olisivat voineet nousta aivan eri luokkaan kuin mahdollisesti edullinen hankintahinta olisi antanut ymmärtää.
Minusta olisi fiksua ollut ilmoittaa aina jos kyseessä on komponentti joka on jostain "ei-takuu laadun" erästä.

Ilpo

Tuosta Bebekistä sen verran että, ostin muutama vuosi sitten verkkomuuntajia,
jotka oli kuin tehty 10W:lle putkivahvistimelle. Hinta oli kympin luokkaa kappale,
testailin niitä ja ihan kelpo tavaraa olivat, että ei niin huonoa etteikö jotain
hyvääkin. Puolijohteita en ole ostanut, mutta kävimme 80-luvulla Lahdessa, liike
oli silloin vielä Rautatienkatu 16:ssa ja teimme kyllä hyviäkin löytöjä, mutta itse
postimyynnistä tilaamisesta luovuin em. syistä johtuen jo tuolloin.

SP-elektroniikassa on mielenkiintoista tavaraa, mutta en ole toistaiseksi tilannut
kun sielläkin on ilmeisesti, ainakin osa, teollisuuden poistoja tarjolla?

Markku 

Edit...mitenkä se nyt onnistui kun ei eilen?

Kiitokset tiedosta

Nimenomaan siellä on tarjolla harvinaisempia komponentteja, tuo että
myy teollisuuden ylijäämää ei tietenkään ole merkki siitä että tavara olisi
automaattisesti huonoa.

Partcon tarjouslistalla on ollut harvinaisia vanhempia mm. Intersilin piirejä
tarjolla, joita ei ole ollut hinnalla pilattu. Onneksi näitä ei ole heitetty roskiin
teollisuuden toimesta, vaan päätyvät jakeluun näiden liikkeiden kautta.

Olen ihmetellyt pitkään että miksi  Farnell ei myy suoraan verkkokaupasta
kuluttajille kun lähes kaikki vastaavat ovat avanneet verkkokauppansa
myös yksityiselle puolelle? Muutenkin menneen ajan tukkuportaat alkaa
olla historiaa tässä ajassa.

Markku 

Lainaus:


Juu hieman samaa olen ihmetellyt
olikohan se 2012 vuoden vaihteessa kun sanoivat tavallaan irti
tukkureillekin myynnit , ja alennukset pois tai pieniksi
keskittyvät kuulemma vain teollisuusmyyntiin ???
en tiedä sitten .

monella muulla firmalla vaan on ainakin yritetty lisätä myyntiä silla että
romppeita toimitetaan pienemmillekin ostajolle , oli ne sitten yksityisiä tai firmoja ?

73 de oh6mf

akkuvaari kirjoitti 23.07.2014 klo 18:27:00:


Vanha topiikki, mutta täytyy vähän korjata. Harrastelijain Aitta Laivurinkadulla ei ollut missään tekemisissä Elektrofoton historian kanssa. Kyseistä puotia piti Gunnar Alopaeus alkaen v.1934. Toiminta lakkasi joskus 1970-luvulla. Siellä myytiin lähinnä lennokkeja ja pienoismalleja sekä pilailuvälineitä.

Radioyhtymä kustansi julkaisua nimeltä Harrastelutaito, siinä esiteltiin pääasiassa radioiden rakennusohjeita. Tämä lehti oli lähinnä TM:n edeltäjä. Radioyhtymästä lähtivät TM:n ja Elektrofoton perustajat O.Taavelan jäädessä hoitamaan Radioyhtymää, myöh. Radioduo, osoitteessa Annankatu 12. Vastapäätä sijainneen Radiotarve-nimisen kaupan omistaja Pajunen oli Radioyhtymän entinen työntekijä.

Vielä 1970-luvulla Radioduon myymälän kellaritiloissa oli valtaisa kasa Harrastelutaito-lehtien painolaattoja, lienevätkö joutuneet sieltä romunkeräykseen?

Korjaus vielä: Radioyhtymän edeltäjän nimi oli Harrastelutaito Oy.

Niin, Laivurinrinnehän se osoite oli. 1950-luvun rööperiläisenä minun olisi pitänyt tuo muistaa, varsinkin kun olin 1965 kesätöissä kulman takana Johanneksentiellä.

Radioyhtymän historia on minulle sikäli tuttu, että puuhastelin 1970-luvulla O.Taavelan kanssa TV-huoltojen ja autoradioasennusten parissa. Kaikilta kohdin ei liikekumppanuus kuulemma 1950-luvun alussa ollut mennyt niin kuin olisi pitänyt. Niin tai näin, O.T. jatkoi sitten toimntaa Radioyhtymän nimellä yksikseen.

Harrastelijain Aitasta tuli pentuna ostettua erinäisiä metrejä vanhoja selluloidifilmejä, joista sitten tehtiin mm. savupommeja tai muuten vain prennailtiin.