resonanssi kirjoitti 19.08.2013 klo 22:12:31:
1900-luvulla elektroniikan opettaja oli motivoiva ja huolehti että jokainen oppilas pysyi tahdissa mukana. Hän oli itse innostunut, harrasti myös kotona elektroniikkaa, 2000-luvulla hän jäi eläkkeelle ja seuraaja ei ollut yhtä innostunut hän vain opetti. Usein se johtaa siihen, että oppilaat keskeyttävät koulun, kun eivät kestä opetuksen tahdissa ja jos opettaja ei anna henkilökohtaista tukea.
Mistä saataisiin niitä asiaan innostuneita opettajia , jotka saavat oppilaat tulemaan innostuneina oppilaitokseen. Eivätkä keskeytä opintoja heti syyslukukaudella tai lähde heti kellon soidessa labroista kotiin, vaan sitten kun ongelma on ratkennut. (Eli haluavat oppia).
Ikävä kyllä näin taitaa asiain laita nykyään olla.
Tämä tuli todettua itsekin kun vuosia myöhemmin kävin koulullani vierailemassa.
Kummatkin vanhan hyvän ajan työnopettajat olivat poissa ja silloinen uusi heppu näytti olevan "aivan pihalla" työnkuvastaan.
Samaa tarinaa olen kuullut monilta nuoremmilta kollegoiltani ympäri maan, sillä moni nykyajan ammattiopettaja ei ollenkaan osaa työtään niin että esim. tarkkaavaisuusongelmista kärsivät tai asioista entuudestaan jollain lailla perillä olemattomat pysyisivät opetuksessa mukana.
Paljon löytyy myös kuulemani mukaan tapauksia jotka insinöörikoulusta päästyään ovat lähteneet opettajiksi, mutta eivät osaa kunnolla edes "opettamiensa" aineiden alkeita. Tällaisessa tilanteessa opettaja jää helposti toiseksi pitkään harrastaneen ja itseoppineen oppilaan rinnalla.
Taso on mennyt alas.
Kunnollinen opettaja saa oppilaansa kiinnostumaan ja innostumaan aiheesta ja on usein myös alansa harrastaja opetustyönsä ohessa.