Kävin minäkin paikallisella "hyöty"jäteasemalla vuosia sitten viemässä jotain metalliromua,
erään metallihäkin alimmaisena oli selvästi jokin Grundigin matkaradio, vain takaseinä oli
näkyvissä. Onnistuin kaivamaan sen ylös kaiken muun roinan alta ja pelastamaan autooni.
Radio oli Grundig Satellit 205a, vm noin 1965 ja ulkoisesti täysin ehjä, teleskooppiantennikin
täysin virheetön, radioon ei ollut tullut minkäänlaisia vaurioita vaikka sen päälle oli läjätty
häkki täyteen muuta roinaa.
Olin matkalla mökille ja ajatuksena oli että seuraavana päivänä Grundigilla kuunnellaan
Lauantain toivotut. Perustin aamulla terassipöydälle radiokorjaamon ja mittailujen
jälkeen vika löytyi virtakytkimestä, yksi juotoskorva oli mekaanisesti murtunut poikki.
Kytkimessä oli sen verran tynkää jaljellä että siihen sai johdon juotettua ja näin
radio heräsi henkiin. Kuorien, nuppien jne puhdistuksen ja pesun jälkeen kone oli
kuin kaupan hyllyltä otettu ja toimi kuten pitääkin.
Kuvassa Satellit Suvimäen terassikorjaamolla.
Muuten olen sitä mieltä että noiden jäteasemien ja SER-romunkerääjien toiminta on "syvältä",
lisäksi täysin jätelain vastaista kun ainoa uudelleenkäyttö on murskaus, eihän laissa näin sanota.
Toisaalta, mitä enemmän vanhoja aarteita tuhotaan tavalla tai toisella, sitä arvokkaammiksi
jäljelle jääneet käyvät, onko tämä sitten hyvä tai huono asia?