Tulipa ostettua kirpparilta kuvan mukainen vanha puhelin. Se on ymmärtääkseni jostain 40-luvulta? Soittokello on tuossa erillisessä laatikossa mutta itse puhelimen sisällä ei kelloa ole. Miksi näin? Olen luullut, että noissa on yleensä soittokello samassa laitteessa? Sain myös semmoisen idean, että jos noita hommaisi toisenkin ja sitten tekisi niistä sisäpuhelimen. Se kai vaatii lisäksi pariston ja soittojännite on omasta takaa veivillä. Miten semmoinen kytketään ja millainen paristo tarvitaan? Tuosta boxista lähtee neljä johtoa.

Timo

Enpä nähnyt kytkistä missään mutta eipä tuo nyt niin monimutkainen laite ole, etteikö se selviäisi. Pistoketta ei ole vaan tuosta laatikosta tulee vain neljä johtoa. Yleismittarilla kokeilin johdon päistä resistanssia ja kuulokkeesta kuului rahinaa joten se ainakin taitaa olla kunnossa. Myös kammesta veivaamalla soittokello soi. Eipä tuosta yksinään paljon iloa ole joten täytyy katsella toinen vastaava kone. Tämännäköisiä puhelimia olen nähnyt usein kirpputoreilla yms. joten aika yleisiä ne taitavat olla. Mielellään hankkisin semmoisen joka ei tarvitsisi tuota lisäboxia. Kyllä kai semmoisiakin on?

Timo

Sain puhelinta tutkittua hieman lisää ja kaikki tuntuu toimivan. Kuuloke ja mikrofonikin ovat kunnossa, kiitos testausvinkistä. Sain myös hankittua toisen puhelimen (valmistaja Oy Puhelinteollisuus), jonka myös testasin ja sekin tuntuu toimivan. Viikonloppuna pääsen yhdistämään ne ja testaamaan kunnolla.

Ericssonista vielä, että netistä löytämieni tietojen peusteella tämännäköistä puhelinta tosiaan alettiin tekemään jo 30-luvulla ja sitä tehtiin ainakin vielä 50-luvulla. Ajatonta suunnittelua... Mikäli tiedot pitää paikkansa niin näissä veivimalleissa kello oli erillisessä seinärasiassa ja vasta 50-luvulla se siirrettiin puhelimen sisään. Sattumoisin pari päivää sitten tuli televisiosta elokuva Niskavuoren naiset (vuoden 1958 värillinen versio) ja huomasin, että siinä soitettiin samanlaisella veivi-Ericssonilla. Myös kolme radiota bongasin (ainakin kaksi Philipsejä).

Timo

Kiitos tiedosta Esa. Meinasin ensin laittaa 3 volttia, koska jossain Ericssonin dokumenteissa sanottiin niin. Onkohan tuommoisia 5-pinnisiä pistorasioita missään enää? Ericssonissa ei pistoketta ole mutta siinä toisessa on.

Timo

Löysin sen tiedon Ericsson Review -lehdestä vuodelta 1952 (sivu 43). Se löytyy kun laittaa googlen hakuun: Ericsson_Review_Vol_29_1952_2.pdf

Liitteenä tarkoittamani kohta kuvana.

Tuo teräväkulmainen LME on vuosimallia 1934 ja se oli ensimmäinen täysin bakeliittinen eli sen ajan muovinen puhelinkoje. Sitä ennen puhelimet olivat puuta, peltiä tai niiden yhdistelmiä. Tosin 1928 tuli puhelinmalli, jossa kuulotorvin keskiosa oli bakeliittia.
Kuvan kone on mallia DAH 1102 ja kello on tuossa erilliskotelossa yksinkertaisesti syystä ettei se mahtunut tuon bakeliittikuoren sisään, koska siellä oli induktori. Myöhemmin induktoria ja kelloa saatiin pienennettyä niin,että molemmat mahtuivat bakeliittikuoren sisään. 1949 tuli malli, jossa kuoren kulmat oli pyöristetty.
Samasta koneesta oli mm. puoliautomaatti- ja automaattikeskusmalli, joissa kello on bakeliittikuoren sisällä.
Näitä malleja on valmistettu myös LME:n tehtaalla Suomessa Lauttasaaressa. Suomessa valmistetuissa koneissa kuoren päällä logo, jossa on teksti Oy Ericsson Ab.
Mullakin on kokoelmassa reilusti toistakymmentä LME:n bakeliittipuhelinmallia, jotka on tehty eri tarkoituksia varten.
Puheparistona olen itse käyttänyt 4,5 voltin litteätä paristoa, suositeltu paristojännite on 3 volttia.

Olen myynyt noita ylijäämäkoneita juuri yhteystarpeisiin kahden tilan välille.

OH1AZE

Viisi- ja kolmipiikkisen pistorasioita löytyy museolta. Perinteinen ruskea bakeliittirasia maksaa käytämättömänä 4 euroa kappaleelta, josta pois jäsenale -30% tietysti. Rasian ulkomitat halkaisija 51 mm ja korkeus 38 mm.

Kyseessä ilmeisesti isompitehoinen induktori, ei mahdu kello sisälle. Itselläni on ollut tuollainen kello erikseen malli.

Janne