Idän ihmeisiin on tullut hiukan tutustuttua.
60/70-lukujen vaihteessa olin Radio- ja TV-liikkeen huollossa töissä. Kyseinen liike myi muiden tuotteiden ohella neuvostoliittolaisia laitteita. Rigonda Symhony ja Rigonda Bolshoi olivat edullisia stereopaketeja. Paketti sisälsi radion ja levysoittimen samassa huonekalussa sekä erilliset kaiuttimet. Jotkut ostivat koko paketin saadakseen hyvinsoivat kaiuttimet.
Molemmissa näissä vehkeissä oli tyyppivikana (-ominaisuutena?) ULAn ryömiminen. Siihen auttoi, kun vaihtoi oskillattoripiirin kondensaattorit. Putkivehkeitä olivat pääosin.
Kun paketti myytiin, huollossa arvelimme, että kohta laite tulee takuukäynnille. Taisivat jokainen laite käydä 1 tai 2 kertaa huollossa puolen vuoden takuun aikana.
Liike myi myös saman maan m/v-telkkareita. Niitä vaivasi sama ilmiö, eli takuuaikana telkkari kävi ainakin kerran takuuhuollossa. Eräässä mallissa oli tyyppivikana kenttätahdistuksen toimimattomuus, eli kuva pyöri. Kenttäoskillaattorina oli kylmäkatodiputki (thyratron?). Juottamalla se irti ja uuden paikalleen laittamalla taas mentiin jonkin aikaa.
Meitä oli kaksi henkilöä huollon puolella. Kerran laskin, että itäisen naapurin laitteet työllisti meitä puoliksi.
Huollossa minulla oli käytössä itävalmisteinen yleismittari. Oli hyvä ja toimiva peli.
Itselläni on vielä 70-luvun alussa hankittu Astrad-merkkinen transistoriradio. Radiossa on hyvät AM-alueet. Ainakin hinta/laatu-suhteessa katsottuna.
Radiohuollosta tieni vei Raaheen Tietokonealan oppilaitokseen. 70-luvun puolivälin paikkeilla kahdenvälinen, molempia osapuolia hyödyntävä vaihtokauppa oli epätasapainossa. Silloin Suomeen tuli tasapainotustavaraa melkoisesti. Oppilaitokseenkin tuli iso puulaatikko, jossa oli muistikuvani mukaan jousien varassa toinen laatikko ja sen sisällä tervapaperiin käärittynä oskilloskooppi. Tämä skooppi tuntui saaneen huomattavia vaikutteita länsimaiselta esikuvaltaan. Kuulin, että tässä itäisessä tuotteessa oli tahdistuominaisuudet paremmat kuin siinä länsimaisessa.
Taidettiin samaan aikaan saada Kirkkonummen Metsähoviin iso kaukoputki. Sekin tuli ilmeisesti kaupan tasapainottamisen vuoksi.
Raahesta jatkoin kulkua asemaplvelusta suorittamaan Hyrylään ilmatorjuntaan ja siellä sumpuloin sähkökorjaamolle töihin. Kerran kysyin, että mikä on tuo varastokoppi korjaamon takana. Minulle kerrottiin, että Hyrylään oli ilmestynyt iso laatikko, ilmeisesti juuri kaupan tasapainottamisen vuoksi. Laatikosta paljastui maasto-GAZ. Laatikko laitetiin kivien varaan, rakennetiin katto ja ovi. A vot, siinä on varasto.
Hyrylässä tutustuin ilmatorjunnan Rebekka-tulenjohtojohtotutkaan. Valmistusmaa tietysti CCCP. Laitteessa on Uralin rungolla tutka, laskin, voimakone, simulaattori. Toimiva keksintö, tosin vanhaa tekniikka oli jo tulleessan. Vianhaku oli mielenkiintoista puuhaa. Jos on käyntiä Tuusulassa, niin Ilmatorjuntamuseossa sellainen on nähtävissä. Laite ei ole mikään komea päältäpäin. Varusmiesaikana liikkui tarina, että Helsingissä paraatissa oli ollut tämä Rebekka. Joku oli ihmetellyt, miksi tuo roskienkuljetusauto on myös paraatissa.
80-alkupuolelta alkaen olen ollut aluksi Neuvostoliitossa sairaalahommissa ja myöhemmin Venäjällä rakennusprojekteissa. Niissä on nänyt melko monenlaista laitetta. Pääasiassa tosin paloilmoitinkeskuksia. Toimivia laitteita, huollon pystyy tekemään ilman, että hakee päivityksen netistä.
Heikki M
|